Runo: Käärme

Vaihteeksi runo, jolle olen jopa vaivautunut antamaan nimen.

Tämä runo on muistaakseni vuodelta 2013, mutta edelleen tuntuu siltä kuin sen kirjoittamisesta olisi vain pieni hetki, mitenkään nyt viittaamatta ympärilläni oleviin ihmisiin; muistan vain edelleen elävästi sen valtavan turhautumisen tunteen, joka sai minut kirjoittamaan tämän runon. En tiedä, aionko esitellä muita tuon aikakauteni runoja - en ole aivan varma siitäkään, esittelenkö sen suuremmin niitäkään, joita kirjoittelin vuonna 2017. Jää nähtäväksi.

                                                                           Käärme

Suusi suoltaa

myrkyllisiä sanoja

Katalia valheita toisensa perään

Silti käännyt aina

Jumalasi puoleen

Ja rukoilet armahdusta kyyneleisin silmin.

Oletatko löytäväsi paratiisin Helvetistä

helpompaa se on toisinpäin

  

  Suusi on kuin tuomion temppeli

Viimeinen sanasi on

lakimme.

Kontrollisi on päätä kivistävää

Anna jo olla, syljen kohta

verta

Paine rikkoo verisuoneni

Huudan jo, mutta et kuuntele.

Olet vasta nuori mutta maailma

on sinun

Vain sinun eikä kenenkään muun

                                                             Joko olemme puolellasi tai vastaan                                                                                                                         

Kuilu kasvaa

sydämenlyöntien

tahdissa.

En muista milloin tämä alkoi

Ja loppuun emme ole vielä päässeet

Olet kuin arpi, helppo saada

Mutta

helvetin vaikea poistaa.

Luot nahkasi viikon välein

Ja aina olet uusi persoona

Minä en jaksa

enää välittää

Mielenkiinnolla odotan seuraavaa kohtausta.

Käsikirjoittamaton näytelmämme soljuu

Soinnikkaammin kuin

valse triste

                                                               Irrota hampaasi minusta, käärme                                                                                        

Niin olen sinutkin

rauhaan

 jättävä.