Lukuhaaste #13: Obata Takeshi & Sakurazaka Hiroshi - All You Need Is Kill

Lukuhaasteen kohdassa kolmetoista kehotettiin lukemaan sarjakuva. Itselleni ominaisesti valitsin japanilaista sarjakuvaa, mangaa, luettavakseni. Olin aikaisemminkin vilkuillut tämän kyseisen kaksiosaisen sarjan pokkareita aikomattakaan tarttua niihin, sillä ajattelin, ettei kyseessä kuitenkaan olisi sarja, josta pitäisin. Nyt kuitenkin tulin sen verran toisiin ajatuksiin, että päätin lukea tämän ensimmäisen osan tästä sarjasta - ja jälleen kerran tuli huomattua, että joskus voisi olla ihan hyvästä tarttua johonkin kirjaan, vaikka se ei ensinäkemällä olisikaan niin kiinnostavan oloinen. Tiedän, että sanonta tarkoittaa varsin eri asiaa, mutta tässä tapauksessa se sopii kirjaimellisesti: don't judge a book by its cover.

Sarjalla on niin sanotusti ollut monta seppää; alkuperäisestä tarinasta on vastannut Sakurazaka Hiroshi, joka tunnetaan yleisesti paremmin tieteiskirjailijana. Kuvituksesta puolestaan on vastannut mangaka Obata Takeshi, jonka kenties tunnetuimpiin teoksiin kuuluu mm. Oba Tsugumin kanssa yhteistyössä tehty, liki klassikoksi tituleerattavissa oleva Death Note. Olen itsekin myös tätä kyseistä klassikkoa lueskellut, ja pohdinkin, miten All You Need Is Kill'n piirtojälki näytti niin tutulta, mutta selvisipä sekin sitten, kun sarjojen tietoja aloin katsoa.
Heidän lisäkseen tämän kaksiosaisen sarjan tekoon ovat osallistuneet kuvakäsikirjoituksen tehnyt Takeuchi Ryousuke, ja hahmosuunnittelussa on avustanut nimimerkkiä yoshitoshi ABe käyttävä henkilö.

Kuten mainitsinkin, piirrosjälki näytti alusta asti silmääni varsin tutulta, ja vaikken heti tosiaan tekijää tunnistanutkaan, tiesin jo tämän piirtotyylin perusteella odottaa hyvää jälkeä, ja sitä todella on tässäkin pokkarin täydeltä. Obatan tyyli on aika ajoin kenties peräti hieman luonnosmainen tässä sarjassa, mikä yleisesti iskee silmään hieman häiritsevästi, mutta tämän sarjan tunnelmaan ja nopeatempoisuuteen hänen tyylinsä sopii varsin mainiosti.
Käsikirjoituksen suhteen mielestäni on onnistuttu todella hyvin; Sakurazaka on onnistunut luomaan kenties peräti hieman kliseisestä asetelmasta jotakin uutta, mikä yllätti minut varsin positiivisesti. Mainittakoon tässä nyt, etten yleisesti ottaen muutenkaan ole kovin suuri tieteiskirjallisuuden ystävä, mutta tämä pokkari kyllä maistui - niinkin nopeasti, että se oli noin puolessa tunnissa luettu läpi.

Tarinan päähenkilö on Keiji Kiriya, joka on käytännössä alokkaana hyökkäysjoukoissa, jotka taistelevat maan uumenista nousevia hirviöitä, mimeettejä, vastaan. Kiriya kuitenkin kuolee ensimmäisessä taistelussaan "Mimeettien surman" Rita Vrataskin pysyessä vierellään hänen kuolemansa ajan. Seuraavaksi hän kuitenkin havahtuu omasta sängystään, ja tästä lähteekin liikkeelle mielenkiintoinen vyöry, kun Kiriya huomaa juuttuneensa aikasilmukkaan; joka kerta, kun hän kuolee, kaikki lähtee liikkeelle alusta, ja tästä silmukasta hänen on päästävä eroon. Siihen hän alkaakin sitten etsiä ratkaisua, mutta millä menestyksellä - no, sarjan toista osaa en ole vielä itsekään lukenut, joten tähän kysymykseen en voi vastausta antaa.
Juoni on todellakin varsin usein käytetty mm. juuri tieteiskirjallisuudessa, mutta myös esimerkiksi elokuvamaailmassa, kuten melko vastikään julkaistussa elokuvassa Naked. Onpa muuten All You Need Is Kill'n perusteella tehty myös elokuva, jonka nimi saattaa olla ainakin joillekuille tuttu, ja tämä nimihän on Edge of Tomorrow, jonka pääosissa nähdään Emily Blunt sekä Tom Cruise. Itse en ole tätä elokuvaa katsonut, mutta alkuperäisen tarinan perusteella en väitä, etteikö se voisi olla varsin hyväkin.
Pokkarissa kuitenkaan juoni ei käy tylsäksi, ja on mielenkiintoista seurata Kiriyan matkaa kohti päämääräänsä sekä kehittymistä, jota tapahtuu koko ajan taustalla. Joitakin asioita pikakelataan; esimerkiksi jokaista aamua ja taistelua ei kuvata erikseen, mikä mielestäni on vain hyvä asia, pokkarihan olisi muuten pitkä kuin nälkävuosi.

Vaikka pokkarin nimi nyt sattuu olemaan englanniksi, itsessään lukemani pokkari oli suomennettu, eikä suomennosjälki ollut mielestäni mitenkään kehnoa. Joissain paikoissa kenties olisi voinut hieman vilkuilla sitä, miten esimerkiksi tavutukset kannattaa tehdä, mutta en ole aivan varma, onko esimerkiksi näitä yleisesti välteltäviä yhden kirjaimen tavuja ilmestynyt tekstin joukkoon esim. painoteknillisistä syistä - parempi olla siis sanomatta siitä oikeastaan mitään. Suomennos ei mielestäni ollut mitenkään tönkkö, sillä tapahtumissa pysyi todella hyvin mukana, ja harvemmin yhtään ruutua joutui lukemaan kahteen kertaan.
Myös taitto oli mielestäni varsin onnistunutta ainakin juuri tässä ykköspokkarissa. Joskus näkee tapauksia, joissa jokin ikävä taittovirhe pilaa muuten hyvän visuaalisen elämyksen, mutta niin ei onneksi All You Need Is Kill'n kanssa pääse käymään. Pari ruutua oli mielestäni alun perinkin piirretty kenties hieman epäselviin paikkoihin; mangaa luetaan oikealta vasemmalle, mutta joissakin ruuduissa esimerkiksi puhekuplien järjestys muistutti hämmentävästi enemmän länsimaalaista lukutapaa, ja menikin hetki, ennen kuin hoksasin, missä järjestyksessä nämä tulisi lukea. Mitään suurempaa hämminkiä nuokaan ruudut eivät onnistuneet aiheuttamaan.

Yleisvaikutelma tästä pokkarista jäi siis hyväksi, ja olenkin aikeissa lainata tämän sarjan toisen osan - eipä niitä sitten enempää olekaan, mikä kenties on juurikin sopiva määrä tämäntyyppiselle juonelle. Jos tätä olisi jatkettu yhtään pidempään, juoni olisi kenties alkanut pyöriä väärällä tavalla ympyrää, ei sillä tavalla, kuin tarkoitettu on.

Ihan ehdottomasti, jos sattuu olemaan tieteiskirjallisuuden ystävä, suosittelen lukemaan nämäkin pari pokkaria. Nämä sarjakuvat ovat kuitenkin oma taiteenlajinsa - eivät vain 10-12-vuotiaiden tyttöjen ja poikien juttu. Sille on syynsä, miksi esimerkiksi sellaiset sarjat All You Need Is Kill ja Vampire Hunter D löytyvät aikuisten mangan osastolta, materiaali kun voi välillä olla turhankin eksplisittiä lasten ja nuorten silmille.

Ensi kertaan.