Kuiskutusta kirjahyllyn takaa

Lukuhaasteen kohdassa kolmetoista kehotettiin lukemaan sarjakuva. Itselleni ominaisesti valitsin japanilaista sarjakuvaa, mangaa, luettavakseni. Olin aikaisemminkin vilkuillut tämän kyseisen kaksiosaisen sarjan pokkareita aikomattakaan tarttua niihin, sillä ajattelin, ettei kyseessä kuitenkaan olisi sarja, josta pitäisin. Nyt kuitenkin tulin sen verran toisiin ajatuksiin, että päätin lukea tämän ensimmäisen osan tästä sarjasta - ja jälleen kerran tuli huomattua, että joskus voisi olla ihan hyvästä tarttua johonkin kirjaan, vaikka se ei ensinäkemällä olisikaan niin kiinnostavan oloinen. Tiedän, että sanonta tarkoittaa varsin eri asiaa, mutta tässä tapauksessa se sopii kirjaimellisesti: don't judge a book by its cover. Sarjalla on niin sanotusti ollut monta seppää; alkuperäisestä tarinasta on vastannut Sakurazaka Hiroshi, joka tunnetaan yleisesti paremmin tieteiskirjailijana. Kuvituksesta puolestaan on vastannut mangaka Obata Takeshi, jonka kenties tunnetuimpiin teoksiin ku

Vaihteeksi runo, jolle olen jopa vaivautunut antamaan nimen. Tämä runo on muistaakseni vuodelta 2013, mutta edelleen tuntuu siltä kuin sen kirjoittamisesta olisi vain pieni hetki, mitenkään nyt viittaamatta ympärilläni oleviin ihmisiin; muistan vain edelleen elävästi sen valtavan turhautumisen tunteen, joka sai minut kirjoittamaan tämän runon. En tiedä, aionko esitellä muita tuon aikakauteni runoja - en ole aivan varma siitäkään, esittelenkö sen suuremmin niitäkään, joita kirjoittelin vuonna 2017. Jää nähtäväksi.                                                                             Käärme Suusi suoltaa myrkyllisiä sanoja Katalia valheita toisensa perään Silti käännyt aina Jumalasi puoleen Ja rukoilet armahdusta kyyneleisin silmin. Oletatko löytäväsi paratiisin Helvetistä helpompaa se on toisinpäin      Suusi on kuin  tuomion temppeli Viimeinen sanasi on lakimme. Kontrollisi on päätä kivistävää Anna jo olla, syljen kohta verta Paine ri

Lukuhaasteen kohdassa numero yksi kehotettiin lukemaan kirja, joka on julkaistu kuluvana vuonna. Totta puhuakseni olin alkuunsa enemmän kuin hieman pihalla siitä, mitä kirjoja tänä vuonna ylipäänsä on tullut, kunnes sitten painelin YouTuben puolelle katselemaan seuraamieni tubettajien uusia videoita, ja sieltähän sitten Miklun itsensä mainostamana pomppasi silmille sellainen kirja kuin Paras kirja ikinä . Päätinkin sitten tehdä varauksen tähän kirjaan, ja tajusin melkeinpä heti, että voisin päätyä odottamaan kirjaa jonkin aikaa, onhan Miklu hyvin suosittu nuorison keskuudessa, ja luonnollisesti hänen kirjoittamansa kirja halutaan lukea. Ilokseni sain kuitenkin kirjan melkoisen pian, muistaakseni noin parin viikon odotuksen jälkeen. Sikäli mikäli Miklu ei ole teille tuttu Tuben puolelta, näin hänen kanavansa seuraajana voisin sanoa hänestä muutaman sanan. Aloin seurata Miklun kanavaa heti silloin, kun hän sen perusti, eikä kulunut kovin kauan, kun hän jo alkoi puhua lukemise

Päätin suosiolla olla etenemättä mitenkään järjestyksessä näissä haastekohdissa - pikemminkin etenen niin, että mikä juuri sillä hetkellä sattuu kiinnostamaan. Kohta kymmenen on siis ensimmäinen kohta minulle itselleni. Lukuhaasteen kohdassa kymmenen kehotettiin lukemaan kirja, jonka päähenkilö on suurin piirtein saman ikäinen itsesi kanssa tai vastaavassa elämäntilanteessa. Vastaavasta elämäntilanteesta en nyt niinkään tiedä, mutta Adriana Matherin kirjoittaman How to hang a witch  -kirjan päähenkilö Samantha vaikuttaisi olevan kutakuinkin samaa ikäluokkaa kanssani. Siispä päätin valita tämän kirjan. Pari sanaa ensin kirjailijasta, Adriana Matherista. Paremmin hänet kenties tunnetaan näyttelijänä kuin kirjailijana, mutta jälkimmäisellekin uralle uskaltaisin povata hänelle varsin hyvää tulevaisuutta. Kolme kirjaa hän on näemmä ennättänyt jo kirjoittaakin; Haunting the Deep on toinen osa tälle sarjalle, ja lisäksi hän on kirjoittanut kirjan nimeltä Killing November . Lukulis

Porin kaupunginkirjaston ja PSYL: n yläkoulun yhdessä toteuttama lukuhaaste 2019 on pyörinyt jo jonkin aikaa, mutta vasta nyt oli itselläni aikaa alkaa tarttua siihen paremmin kiinni. Listaan tähän kaikki 31 haastekohtaa sekä luonnollisesti niitä varten lukemani kirjat. Teen kirjoista myös erikseen jonkinlaiset lukupäiväkirjat/analyysit, jolloin kirjan nimestä kyseiseen analyysiin vie suora linkki. Tätä pitänee kuitenkin tovi odotella - en ole vielä edes päättänyt, mitä kaikki kirjoja sitä sitten lukisikaan. Tulostettava versio haasteesta löytyy  täältä  . Haastekohdat 1. Kirja on julkaistu kuluvana vuonna:  Mike "Miklu" Bäck - Paras kirja ikinä 2. Joku on haukkunut tai kritisoinut kirjaa: 3. Kummallinen kirja: 4. E-kirja tai äänikirja: Heather Morris - Auschwitzin tatuoija 5. Kirja kertoo elämästä päiväntasaajan eteläpuolella: 6. Kirjassa on kamala kansikuva: 7. Suosittelisit kirjaa maahanmuuttajalle tutustumismateriaaliksi Suomeen ja

Olen aina ollut huono keksimään runoilleni nimiä - johtunee siitä, että lähinnä kirjoittelen niitä omaksi ilokseni. Tai no, oikeastaan en niinkään voi sanoa; runoni eivät ole iloisimmasta päästä, kuten eivät tekstini yleensä muutenkaan. Kirjoitan lähinnä purkaakseni tunteitani, ja joskus siitä juontuu jotakin kohtalaisen hyvääkin. Runous on aina ollut helppo keino purkaa milloin mitäkin tunnetta. Olenhan kirjoittanut pidempiäkin tekstejä, mutta runosta ei tarvitse tehdä yhtä pitkää kuin esimerkiksi Edgar Allan Poen runosta Korppi , josta muuten olen myös aikanaan riipustellut runoanalyysin. Tietty se voi niihinkin mittoihin venähtää, mutta pakollista se ei ole - runo ei vaadi pituutta, jos nyt esimerkiksi haikuja ajatellaan. Tässä yksi, joka on kirjoitettu joko loppuvuonna 2016 tai alkuvuonna 2017, aivan tarkkaan en muista, mutta niillä paikkeilla kuitenkin. Rikki, yksinäinen Omien ajatustensa vanki Jossain kaukana hän Jota vastaukseksi Rukouksiin odotettiin. Mutta ruk

Kirjoitettu alun perin lukuvuonna 2014-2015 lukion kolmannella luokalla. Novelli(kokoelma-)analyysi Kirjallisuusdiplomiani varten päätin lukea Franz Kafkan novellikokoelman Erään koiran tutkimuksia . Kokoelma on Otavan julkaisema, ja ensimmäinen painos siitä ilmestyi vuonna 1967. Se sisältää seitsemän novellia, joista yhtenä on sen nimikkonovelli Erään koiran tutkimuksia . Novellit on otettu eri teoksista, joita ei liene suomennettu, sillä ne löytyvät vain saksalaisilla nimillä Erzählungen, Hochzeitsvorbereitungen ja Beschreibung eines Kampfes. Löytyy muuten Euran pääkirjaston novelliosastolta, vink vink ;) Ensialkuun päätin ottaa arvosteltavakseni nimikkonovellin, joka kertoo jo erään vanhentuneen koiran tutkailuista nuoruudessaan koirayhteisön keskuudessa. Kafkan tuotoksia lukiessa tietty kyseenalaistamisvaisto kuitenkin kytkeytyy päälle, ja ryhdyttyäni analysoimaan ja kyseenalaistamaan novellia oikein urakalla se osoittautui mahdottomaksi lukea - kyseenalaistamiseni lähti j

Tiedän, että otsikko on karkeaa yleistystä, mutta valitettavasti se alkaa olla myös totta valtaosan nuorista kohdalla. Siinä, missä ennen vanhaan ihmiset lukivat vapaa-aikanaan varsin paljon, nykyään harvempi nuori enää haluaa tarttua kirjaan, vaikka kuinka tieto lukemisen hyödyistä lisääntyisikin koko ajan. Näin koko ikäni kirjallisuutta ja lukemista rakastaneena minun on ollut vaikea ymmärtää, miksi jotkut eivät nauti lukemisesta niin paljon - mielestäni parempaa tekemistä ei oikeastaan vapaa-ajalla liikunnan lisäksi olekaan kuin kirjaan tarttuminen. Nykyään tosin tulee itsekin lueskeltua hieman vähemmän, mutta kohtalaisesti nyt kuitenkin. Tätä asiaa aikuiset voivat pohtia vaikka päänsä puhki, esittää tutkimustuloksia nuorten sanavarastojen kehittymisestä (tai vastaavasti kehittymättömyydestä), valita lapsille kirjoja luettavaksi, mutta jos todella haluamme tietää, miksi nuoret eivät lue, on kaivettava hieman syvempää ja mentävä sinne, mistä nuorison nykyään kaikkein helpoiten löy