Lukuhaaste #1: Miklu - Paras kirja ikinä

Lukuhaasteen kohdassa numero yksi kehotettiin lukemaan kirja, joka on julkaistu kuluvana vuonna. Totta puhuakseni olin alkuunsa enemmän kuin hieman pihalla siitä, mitä kirjoja tänä vuonna ylipäänsä on tullut, kunnes sitten painelin YouTuben puolelle katselemaan seuraamieni tubettajien uusia videoita, ja sieltähän sitten Miklun itsensä mainostamana pomppasi silmille sellainen kirja kuin Paras kirja ikinä.

Päätinkin sitten tehdä varauksen tähän kirjaan, ja tajusin melkeinpä heti, että voisin päätyä odottamaan kirjaa jonkin aikaa, onhan Miklu hyvin suosittu nuorison keskuudessa, ja luonnollisesti hänen kirjoittamansa kirja halutaan lukea. Ilokseni sain kuitenkin kirjan melkoisen pian, muistaakseni noin parin viikon odotuksen jälkeen.

Sikäli mikäli Miklu ei ole teille tuttu Tuben puolelta, näin hänen kanavansa seuraajana voisin sanoa hänestä muutaman sanan. Aloin seurata Miklun kanavaa heti silloin, kun hän sen perusti, eikä kulunut kovin kauan, kun hän jo alkoi puhua lukemisen puolesta ja kertoi videoillaan lukevansa itsekin paljon - vaikkei vielä tovi sitten ollut kirjaan vapaaehtoisesti koskenutkaan. Ottaen huomioon sen, kuinka etenkin moni nuori seuraa tämän itsekin nuoren miehen kanavaa, on ilo nähdä, kuinka paljon hän liputtaa lukemisen puolesta toimien siinä samalla todella hyvänä esimerkkinä nuorille.

Paras kirja ikinä on hänen esikoisteoksensa, ja se pohjautuu hyvin pitkälti hänen omaan elämäänsä ja kokemuksiinsa elämän varrelta. En tiedä, onko hän jossain vaiheessa julkaisemassa toisenkin kirjan - en ainakaan ole näin kuullut, korjatkaa ihmeessä, jos olen väärässä. Sen sijaan esimerkiksi hänen veljensä Roni Bäck on julkaissut Tubettajan käsikirjan, joka myös löytyy lukulistaltani, vaikken tubettajaksi nyt ainakaan ihan heti ole aikomassa.

Aloitetaanpa kirjan ensimmäisestä kymmenestä sivusta. En usko, että ne ovat kenellekään liian vaivalloiset luettavaksi - jokaiselle sivulle kun on painettu tasan yksi sana kissanpennun kokoisilla kirjaimilla. Tai no, ehkei nyt aivan, mutta suurella fonttikoolla kuitenkin. Tämä kertoo jo sen, kuinka matalaksi kirjaan tarttumisen kynnys on haluttu asettaa, ja se kynnys todella on hyvin matala. Näiden kymmenen ensimmäisen sivun lukemiseen ei mene kuin suurin piirtein puoli minuuttia, jos nyt aivan sitäkään - loistokirja etenkin sellaisille henkilöille, jotka eivät muuten tarttuisi kirjaan edes liki pakotettuina!

Viihdyin tämän kirjan parissa kuitenkin itse myös varsin loistavasti, ja kirja lunastaa kyllä erään lupauksensa: "Ihan sama oletko lapsi, vanhempi, mummeli, pappeli vai kameli, tämä on oikea kirja juuri sinulle." Tämä kirja varmasti viihdyttää likipitäen vauvasta vaariin, ja sen lukee helposti useammankin kirjan, koko teoksessa kun on vain 77 sivua. Kaiken lisäksi fontti on melkoisen suurta ja rivivälit selkeitä myös ensimmäisen kymmenen sivun jälkeen, mikä kuvituksen ohella helpottaa lukemista entisestään.
(Lainattu tekstinpätkä otettu Adlibriksen tuotekuvaussivustolta, alkuperäisesti kirjoittanut Mike "Miklu" Bäck.)

On melko mahtipontista antaa kirjalle nimeksi Paras kirja ikinä, mutta tämä kirja kyllä lunastaa lupauksensa ainakin suurimmaksi osaksi. Tietylle kohderyhmälle, kuten juuri niille, jotka eivät kovinkaan paljon lue, tämä kirja todella on se paras kirja ikinä lukuharrastuksen aloittamiseen, ja pitkälti tuntuu siltä, että he ovatkin pääasiallinen kohderyhmä. Kirjan nimi myös osaltaan houkuttelee tarttumaan siihen, ja Miklun kuplivan pirteä olemus tekee kirjasta entistä puoleensavetävämmän - siihen on vaikea olla tarttumatta.

Kirjassa esitellään mm. noloja tarinoita Miklun omiin kokemuksiin perustuen sekä pilke silmäkulmassa kirjoitettuja elämänohjeita, jotka ovat kyllä hyvällä maulla kirjoitettuja. Kenties se, että kirja tuntuu olevan kirjoitettu hieman nuoremmalle kohdeyleisölle paistaa läpi näin aikuislukijan silmiin, mutta yhtään vähemmän viihdyttävää se ei kirjasta mielestäni tehnyt. Itseäni miellytti myös suunnattomasti se, kuinka rehellisesti Miklu kertoo esimerkiksi itselleen sattuneista noloista jutuista; se osoittaa nuorille sen, että muutkin mokaavat, eikä sitä tarvitse loppuikäänsä hävetä, vaan joskus sille voi naureskella myös itse.

Pistipä tämä kirja myös minut itseni miettimään suhtautumistani itselleni sattuneisiin noloihin juttuihin - niitä kun nyt ehtii kertyä tuon tuostakin - ja kyllä taitaa olla tällä bloggaajalla pieni itsetutkiskelun paikka edessä, jos vaikka saisin muutettua omaa asennoitumistani omiin kommelluksiini enemmän myönteiseen suuntaan.

Voisin sanoa, että tämä kirja oli yksi viihdyttävimmistä, joita olen pitkään aikaan lukenut. Kenties tämä tosiaan on suunnattu nuoremmalle kohdeyleisölle kuin minä, mutta vähemmän viihdyttävä siitä ei tosiaan tullut - ja nytpä ainakin tiedän, mitä kirjaa vinkata sukulaisten lapsille, jos he joskus tarvitsevat vinkkiä lukemiseensa. Kirjaa ei ole edes tarkoitettu draamalliseksi romaaniksi, vaan sen on tarkoituskin olla pieni, pirskahteleva elämäkertatyyppinen teos, jonka lukemiseen ei todellakaan kauan mene - ja on varmasti viihdyttävä myös heille, jotka eivät Miklua esimerkiksi juuri YouTuben puolella seuraa.

Mietinkin tässä juuri, jospa vaikka itsellekin pistäisi ihan tilaukseen tässä jossakin vaiheessa - tulisi siinä samalla tuettua myös hyvää työtä, eikä ainakaan Adlibriksellä tuo hinta pistänyt päätä huimaamaan. On muuten myös hyvä kirja hetkiin, jolloin haluaisi lukea, muttei ole esimerkiksi montaa tuntia aikaa - niihin momentteihin tämä ainakin on juuri se paras kirja ikinä!

Ensi kertaan.