Lukuhaaste #10: Adriana Mather - How to hang a witch

Päätin suosiolla olla etenemättä mitenkään järjestyksessä näissä haastekohdissa - pikemminkin etenen niin, että mikä juuri sillä hetkellä sattuu kiinnostamaan. Kohta kymmenen on siis ensimmäinen kohta minulle itselleni.

Lukuhaasteen kohdassa kymmenen kehotettiin lukemaan kirja, jonka päähenkilö on suurin piirtein saman ikäinen itsesi kanssa tai vastaavassa elämäntilanteessa. Vastaavasta elämäntilanteesta en nyt niinkään tiedä, mutta Adriana Matherin kirjoittaman How to hang a witch -kirjan päähenkilö Samantha vaikuttaisi olevan kutakuinkin samaa ikäluokkaa kanssani. Siispä päätin valita tämän kirjan.

Pari sanaa ensin kirjailijasta, Adriana Matherista. Paremmin hänet kenties tunnetaan näyttelijänä kuin kirjailijana, mutta jälkimmäisellekin uralle uskaltaisin povata hänelle varsin hyvää tulevaisuutta. Kolme kirjaa hän on näemmä ennättänyt jo kirjoittaakin; Haunting the Deep on toinen osa tälle sarjalle, ja lisäksi hän on kirjoittanut kirjan nimeltä Killing November. Lukulistalle menivät nämäkin heti, kun niistä kuulin.
Mather todella tietää, mistä puhuu kirjoittaessaan mm. noidista ja heihin liittyneistä Salemin noitavainoista - englanninkielinen termi 'witch trial' on mielestäni jonkin verran harhaanjohtava, sillä en puolella pakollakaan kutsuisi "noidille" sattuneita tapahtumia varsinaisiksi oikeudenkäynneiksi. Hänen esi-äitiensä ja -isiensä juuret nimittäin ulottuvat juuri näihin Salemin vainoihin, ja löytyypä hänen isoäidiltään myös mittava kokoelma mm. kirjeitä Titanicin ajoilta; mitä ilmeisimmin myös niistä löytyy siis lähipiirin kokemusta. Mather ammentaakin ison osan inspiraatiostaan näistä kirjeistä, ja se näkyy hänen tekstissään niin suoraan kuin myös piiloviittausten muodossa.

Ainuttakaan Matherin kirjaa en ole vielä toistaiseksi löytänyt suomennettuna, mutta voi toki olla, etten ole etsinyt tarpeeksi tarkkaan. Tämänkin kirjan tosiaan luin englanniksi.

Ensimmäinen yllätys minua kohtasi, kun huomasin Matherin kirjoittavan preesens-aikamuodolla. Yleensä kiinnostukseni lopahtaa välittömästi, jos huomaan kyseistä aikamuotoa käytettävän, mutta jonkin aikaa luettuani huomasin sen sopivan huomattavasti paremmin tarinankerrontaan kuin imperfektin. Matherin kirjoitustyylillä nimittäin todella tuntuu siltä kuin eläisi kirjan tapahtumia juuri samanaikaisesti, ja valittu aikamuoto korostaa tätä tunnetta todella hyvin.

Kirjan päähenkilö Samantha on tosiaan nuori, miksi päätinkin valita juuri tämän kirjan - samaa ikäluokkaa kanssani, kenties hieman nuorempi. Sen huomaa helposti esimerkiksi hänen kenties hieman turhankin suoraviivaisesta ajatuksenkulustaan; hänen maailmankatsomuksensa on aavistuksen verran suppeampi ja mustavalkoisempi kuin osalla aikuisista, mutta senkin huomaa helposti, että hän pohtii kuitenkin asioita jo hieman syvemmin kuin suurin osa esiteineistä. Kenties hänen elämänsä tapahtumat ovat pistäneet hänet aikuistumaan hieman nopeammin, Samanthan isä kun makaa koomassa sairaalassa, eikä takeita hänen pelastumisestaan ole.
Kirja käytännössä alkaa siitä, kun Samantha äitipuolensa Vivianin kanssa on juuri tekemässä muuttoa New Yorkista Salemin kaupunkiin, jotta he saisivat Samanthan isän siirrettyä Bostoniin toiseen sairaalaan. Samanthaa pohdituttaa jonkin verran se, miksi hänen isänsä ei koskaan ole puhunut juuristaan Salemissa tai vienyt häntä käymään siellä - mitä pahaa pienessä kaupungissa voi muka olla?

No, lukemallahan se selviää.

Genreltään tämä kirja on sekoitus draamaa, fantasiaa, kauhua ja jännitystä, ja se takaa hiuksianostattavia tilanteita sekä myös antia fantasianälkään sopivissa määrin. Aloin itse lukea kirjaa lähinnä uteliaisuudesta käyttäessäni sitä eräällä kirjavinkkauskeikalla, mutta pian huomasinkin lueskelleeni sitä aamukahviin asti - voisin siis väittää, että kirja tempaa mukaansa varsin tehokkaasti. Ajantaju hävisi kyllä kokonaan tätä lukiessa.
Olisin kuitenkin tältä kirjalta kaivannut aavistuksen verran enemmän kuvailevaisuutta; Matherin kirjoitustyyli on varsin riisuttu ja karu, mikä toisaalta sopii tähän opukseen kyllä, mutta esimerkiksi ympäristökuvauksia olisin halunnut lukea hieman enemmän. Nyt en nimittäin aivan kyennyt hahmottamaan, miltä näyttää esimerkiksi koulu, jota Samantha käy yhdessä niiden ihmisten kanssa, joiden kohtalot ovat vuosisatojen ajan nivoutuneet yhteen - eikä Samantha kyllä tästä porukasta muuten ulos jää. Pääpiirteittäin ympäristö hahmottui, esimerkiksi Samanthan isän lapsuudenkodin tummanpuhuvuus kävi selkeästi ilmi, mutta olisin kenties kaivannut hieman enemmän yksityiskohtia ja "tilpehööriä."

Toisaalta kaiken ylimääräisen puuttuminen kenties tekikin lukukokemuksesta omalla tavallaan antoisan - kun kaikki turha riisutaan, keskiöön pääsee juoni tapahtumineen ja käänteineen, eikä niitäkään tästä kirjasta puutu. Kenties ne ovat hieman ennalta-arvattavia, mutta Mather on onnistunut kirjoittamaan ne varsin järkeviksi, eikä kirjassa varsinaisia aukkoja tai suurempia epäloogisuuksia mielestäni ole.
Osaltaan tämä riisuttu tyyli myös kannustanee nuoria aikuisia lukemaan tämän kirjan - nuorten aikuisten osastolta tämän nimittäin löysin. Ymmärrän, etteivät kaikki halua lukea esimerkiksi yhtä kuvailevaa tyyliä kuin millä esimerkiksi Charlotte Brontë kirjoittaa, ja onhan tämä nyt kevyempää luettavaa tyylinsä puolesta.

Jos ympäristön kuvaus Matherilla tuntuukin hieman vajavaiselta, ihmissuhteita hän kuvaa sitten senkin edestä, eikä se uuvuttavaksi käy, pikemminkin päinvastoin; yhdistelemällä vanhaa ja uutta kulttuuria Mather saa aikaiseksi varsin syviä ihmissuhteita ja persoonia, joista joihinkin on melko helppo myös samaistua. Kenties näitä kuvauksia hivenen haittaa minä-kertojalla kirjoittaminen, mutta toisaalta en osaisi kuvitella tätä kirjaa kolmannesta persoonasta kirjoitettuna, ja tällä tavoin myös päähenkilön ajatuksiin pääsee paremmin sisälle.
Dialogia kirjassa on hyvin paljon, ja esimerkiksi se, millä äänensävyllä mikäkin repliikki lausutaan on omiaan luomaan lukijalle kuvaa siitä, millaiset ovat esimerkiksi juuri Samanthan ja häntä auttavan mysteerisen aaveen Elijahin välit. Etenkin, kun näistä kahdesta puhutaan on hyvä, että äänensävyt sun muut on mainittu, kummallakin kun on tapana puhua jonkin verran sarkastisesti, ja jos tätä ei tuotaisi esille, voisi joku alkaa ihmetellä, miksi kaksi toisiaan vihaavaa persoonaa suostuu auttamaan toisiaan.

Yhtä kaikki lukukokemuksena How to hang a witch oli varsin antoisa, ja joka sivun jälkeen jäin itse odottamaan sitä, mitä seuraavalla sivulla tapahtuu. On tosin myönnettävä, etten päässyt oikein samalle aaltopituudelle Samanthan kanssa - jos hän olisi oikea ihminen, kenties voisin peräti olla hänen tuttavansa, mutta samanlaisena itseni kanssa en häntä näkisi.

Tiivistettynä: helposti lähestyttävä, hyvin kirjoitettu englanninkielinen nuorten aikuisten kirja. Suosittelen ehdottomasti lukemaan, jos kaipaa jotain hieman aikuisten osaston kirjallisuutta kevyempää, mutta ei kuitenkaan mitään turhan kevyttä. Tätä kirjaa ei voi laskea käsistään, kun sen lukemisen on aloittanut.

Ensi kertaan.