Nimetön runo
Olen aina ollut huono keksimään runoilleni nimiä - johtunee siitä, että lähinnä kirjoittelen niitä omaksi ilokseni. Tai no, oikeastaan en niinkään voi sanoa; runoni eivät ole iloisimmasta päästä, kuten eivät tekstini yleensä muutenkaan. Kirjoitan lähinnä purkaakseni tunteitani, ja joskus siitä juontuu jotakin kohtalaisen hyvääkin.
Runous on aina ollut helppo keino purkaa milloin mitäkin tunnetta. Olenhan kirjoittanut pidempiäkin tekstejä, mutta runosta ei tarvitse tehdä yhtä pitkää kuin esimerkiksi Edgar Allan Poen runosta Korppi, josta muuten olen myös aikanaan riipustellut runoanalyysin. Tietty se voi niihinkin mittoihin venähtää, mutta pakollista se ei ole - runo ei vaadi pituutta, jos nyt esimerkiksi haikuja ajatellaan.
Tässä yksi, joka on kirjoitettu joko loppuvuonna 2016 tai alkuvuonna 2017, aivan tarkkaan en muista, mutta niillä paikkeilla kuitenkin.
Rikki, yksinäinen
Omien ajatustensa vanki
Jossain kaukana hän
Jota vastaukseksi
Rukouksiin odotettiin.
Mutta rukouksesta
Taittui manaus
Manauksesta hirttoköysi
Hirttoköydestä kaulakoru
Uusi riipus sielulle.
Hänellä ei huolta
Huomisen aatosta
Vapaana vaeltaa saa
Vailla vangin leimaa painavaa.
Mutta yhä valvoo vanki,
Siipirikko kahleissaan
Sovitellen kaulaansa
Ajatusten hirttosilmukkaa.
Kenties se on
Kohtalonsa
Sitä hän ei tiedä
Mutta manaukselta,
Vanginvartijalta,
Vastausta hän odottaa;
"Kerro mulle, mitä joudun
Kestämään mä vielä?"
Kirjoitatko itse, ja jos kirjoitat, niin mikä on mieluisinta kirjoitettavaa? Kommentoi toki!
Runous on aina ollut helppo keino purkaa milloin mitäkin tunnetta. Olenhan kirjoittanut pidempiäkin tekstejä, mutta runosta ei tarvitse tehdä yhtä pitkää kuin esimerkiksi Edgar Allan Poen runosta Korppi, josta muuten olen myös aikanaan riipustellut runoanalyysin. Tietty se voi niihinkin mittoihin venähtää, mutta pakollista se ei ole - runo ei vaadi pituutta, jos nyt esimerkiksi haikuja ajatellaan.
Tässä yksi, joka on kirjoitettu joko loppuvuonna 2016 tai alkuvuonna 2017, aivan tarkkaan en muista, mutta niillä paikkeilla kuitenkin.
Rikki, yksinäinen
Omien ajatustensa vanki
Jossain kaukana hän
Jota vastaukseksi
Rukouksiin odotettiin.
Mutta rukouksesta
Taittui manaus
Manauksesta hirttoköysi
Hirttoköydestä kaulakoru
Uusi riipus sielulle.
Hänellä ei huolta
Huomisen aatosta
Vapaana vaeltaa saa
Vailla vangin leimaa painavaa.
Mutta yhä valvoo vanki,
Siipirikko kahleissaan
Sovitellen kaulaansa
Ajatusten hirttosilmukkaa.
Kenties se on
Kohtalonsa
Sitä hän ei tiedä
Mutta manaukselta,
Vanginvartijalta,
Vastausta hän odottaa;
"Kerro mulle, mitä joudun
Kestämään mä vielä?"
Kirjoitatko itse, ja jos kirjoitat, niin mikä on mieluisinta kirjoitettavaa? Kommentoi toki!
Kommentit
Lähetä kommentti