Miksi nuoret eivät lue?
Tiedän, että otsikko on karkeaa yleistystä, mutta valitettavasti se alkaa olla myös totta valtaosan nuorista kohdalla. Siinä, missä ennen vanhaan ihmiset lukivat vapaa-aikanaan varsin paljon, nykyään harvempi nuori enää haluaa tarttua kirjaan, vaikka kuinka tieto lukemisen hyödyistä lisääntyisikin koko ajan.
Näin koko ikäni kirjallisuutta ja lukemista rakastaneena minun on ollut vaikea ymmärtää, miksi jotkut eivät nauti lukemisesta niin paljon - mielestäni parempaa tekemistä ei oikeastaan vapaa-ajalla liikunnan lisäksi olekaan kuin kirjaan tarttuminen. Nykyään tosin tulee itsekin lueskeltua hieman vähemmän, mutta kohtalaisesti nyt kuitenkin.
Tätä asiaa aikuiset voivat pohtia vaikka päänsä puhki, esittää tutkimustuloksia nuorten sanavarastojen kehittymisestä (tai vastaavasti kehittymättömyydestä), valita lapsille kirjoja luettavaksi, mutta jos todella haluamme tietää, miksi nuoret eivät lue, on kaivettava hieman syvempää ja mentävä sinne, mistä nuorison nykyään kaikkein helpoiten löytää: netin keskustelupalstoille. Tässä tapauksessa valitsin Demi-lehden keskustelufoorumin, jossa lienee sukupuolijakauman suhteen valitettavaa yksipuolisuutta sinne feminiiniseen sukupuoleen päin, mutta se ei estänyt minua saamasta vastauksia otsikon kysymykseen.
Ja niitä vastauksia muuten sain varsin paljon.
Positiiviseksi yllätykseksi muodostui se, että varsin moni kuitenkin myönsi lukevansa vapaa-ajallaan. Oli myös ihmisiä, joita hävetti se, etteivät he lukeneet, kun taas jotkut leimasivat lukemisen suoralta kädeltä niin tylsäksi, ettei sille kannata uhrata ajatustakaan. Siinä käytännössä ne kolme suurinta ryhmää karkeasti jaoteltuna.
Luin myös erään nuoren kirjoittaman kolumnin aiheesta, ja on myönnettävä, että se herätti varsin paljon ajatuksia. Hän nosti esille myös erään toisen näkökulman, jonka oli saanut kaveriltaan; kun ei ole nopeutta ja innostusta lukea niin nopeasti kuin toiset, voidaan lukutilanne kokea peräti myös ahdistavaksi. Tätä en ollut tullut itse edes ajatelleeksi. Kyseinen kolumni muuten löytyy täältä . Suosittelen vahvasti lukemaan sen läpi.
Mitä aikuinen sitten voi tehdä, jos nuori on leimannut lukemisen tylsäksi tai peräti ahdistavaksi?
Ei kukko käskien laula, sen tietää jokainen sanomattakin, ja tämä vanha sananlasku pätee myös nykypäivän nuorison lukemiseen - tässä tapauksessa lukemisella tosiaan meinataan käytännössä mitä tahansa kirjallisuuteen liittyvää lukemista, ei niiden WhatsApp- tai Snapchat-viestien lukemista. Emme voi käskeä nuoria lukemaan väkipakolla lukuun ottamatta koulujen pakollisia luettavia kirjoja, mutta voimme kannustaa heitä esimerkiksi käyttämään kirjastoa ja etsimään itselleen sopivaa luettavaa. Voimme tukea heidän lukuharrastustaan monilla eri tavoilla, mutta pieleen mennään siinä vaiheessa, kun nuorelle aletaan tuputtaa kirjaa, josta hän ei itse pidä.
Myös nämä koulujen "pakolliset luettavat" kuulostavat pitkälti juuri siltä, mitä ne ovat olleetkin; pakollisia, ja osa jopa minullekin täysin pakkopullaa luettavaksi (joko se Häräntappoase on siirtynyt pois luettavien listalta?). Kenties nyt vanhemmalla iällä niihinkin kirjoihin saisi enemmän tarttumapintaa, mutta nuorempana ne todella tuntuivat vain pahemman kerran pakkopullalta. Lisäksi kirjan lukemiseen annettava aika olisi ollut auttamatta liian lyhyt sellaiselle oppilaalle, joka syystä tai lukee keskivertoa hitaammin.
Nuorten pitäisi siis mielestäni antaa enemmän valita itse juuri sitä kirjallisuutta, jota he haluavat lukea. Aikuinen voi tietty opastaa oikeaan suuntaan, jos esimerkiksi kouluprojektia varten tulee lainata tietyn genren kirja, mutta muuten pitäisi muistaa, että myös nuorilla on valinnanvapaus.
Jotkut nuoret mainitsivat kommenteissa lukemisen olevan heidän mielestään tylsää. Tämä kenties johtuu juuri siitä, etteivät he ole vielä löytäneet itselleen Sitä Oikeaa, tässä tapauksessa kirjan muodossa. Olen nyt kirjavinkkaajana kysynyt, kuka tykkää lukea vapaa-ajallaan, ja kuka ei koskisi kirjaan vapaaehtoisesti mistään hinnasta. Myös tämä jälkimmäinen ryhmittymä on kuitenkin kuunnellut vinkkauksiani kohtalaisella mielenkiinnolla, mitä pidän varsin hyvänä asiana; jokin puheissani on kenties napannut heidän korvaansa positiivisella tavalla.
Myönnän, että olen hieman syyllistynyt siihen, että olen ottanut lapsuuden- ja nuoruudenaikaisia suosikkejani mukaan näihin vinkkaamistilaisuuksiin. Nykypäivänä nuo kirjat ovat jo liki 20 vuotta vanhempia kuin silloin, kun ensimmäisen kerran itse ne käteeni otin, joten klassikko-osastolla vahvasti mennään. En kuitenkaan ole ottanut asiakseni niin sanotusti tunkea näitäkään kirjoja kenenkään kurkusta alas, vaan olen kertonut neutraalisti myös näiden kirjojen hyvistä puolista - esimerkiksi Neiti Etsivät eivät huimaa päätä pituudellaan, Kauhujuttu-sarjan kirjat vielä vähemmän, ja onpa niissä isompi fonttikin.
On kuitenkin jokaisen oma asia, mitä tykkää lukea - ja myös jokaisen oma asia löytää juuri itselleen sopivia kirjoja. Me voimme esimerkiksi vinkkausten muodossa opastaa siinä, miten näitä kirjoja mahdollisesti löytäisi, vinkata useammasta eri genrestä, mutta lopullisen ratkaisun siitä, mitä haluaa lukea, tekee kuitenkin nuori aivan itse. Tietty aina toivoisi, että he valitsisivat lukemisen, mutta tästä päästäänkin siihen, ettei se välttämättä ole kaikkien juttu, ihan niin kuin jalkapallon pelaaminen tai luistelukaan eivät ole kaikkien mieleen.
Joillakin ihmisillä on myös kenties pieniä pelko- ja ahdistustiloja lukemista ajatellessaan esimerkiksi lukihäiriön vuoksi. Nykypäivänä onneksi myös näitä seikkoja on otettu enemmän huomioon mm. selkokirjojen, isotekstisten kirjojen sekä äänikirjojen muodossa. Tällöin kynnys lukemista kohtaan saattaa madaltua. Ongelmana tällä hetkellä tosin lienee se, ettei valikoima vielä ainakaan päätä huimaa "normaaleihin" niteisiin verrattuna, mutta vahvasti uskon, että tulevaisuudessa näidenkään teosten kokoelma ei kalpene ns. tavallisten kirjojen rinnalla.
Sitten tietty ovat vielä nämä ah niin parjatut älylaitteet, jollaisia kuitenkin liki kaikkien kotoa löytyy muodossa tai toisessa. On selvää, että ne saattavat esimerkiksi erilaisten pikaviestimien muodossa viedä vapaa-aikaa jonkin verran - nykyään ei ole harvinainen näky, että kaksi aivan vierekkäin istuvaa nuorta viestittelee toisilleen esimerkiksi juuri WhatsAppin välityksellä. Tämä muuten on myös mielestäni lievästi hieman surullista, sillä kunnon vanhanaikainen sosialisoituminen tuntuu katoavan pikkuhiljaa bittiavaruuden tullessa sen tilalle, mutta on minunkin myönnettävä, että helpompi se on esimerkiksi puolisolta kysäistä vaikkapa kauppalistatoiveita pikaviestimellä kuin millään muulla tavalla kummankin ollessa töissä.
Harva kuitenkin tuntuu muistavan sitä, että älylaitteita voi kun voikin käyttää muuhunkin lukemiseen kuin iltapäivälehtien selailuun (johon itse tosin sorrun liki jokaisessa vapaassa välissä; kännykätön viikko alkaisi kuulostaa peräti hyvältä jo ainoastaan sen perusteella). E-kirjoja saa nykyään lainattua käytännössä ainakin puhelimelle ja tabletille. Sovelluskaupoista löytyy useita erilaisia sovelluksia äänikirjojen kuunteluun, hyvänä esimerkkinä varmasti pikkuhiljaa jo kaikille mainoksista tuttu BookBeat, jonka valikoima lienee yksi suurimmista, kun vertaillaan näitä äänikirjasovelluksia keskenään. Todella hyvä vaihtoehto esimerkiksi musiikin kuuntelulle siivouspäivänä!
...vaikka eipä siinä musiikissakaan mitään pahaa ole. Itse kallistun yleisimmin juuri sen puoleen, kun siivousta alan tehdä - vaan tulenpa tavallaan kuunnelleeksi tietynlaista kirjallisuutta: lyriikkaa, lyyristä runoutta siinä samalla, jos kappaleessa vain sattuu olemaan sanat. Myös esimerkiksi klassisen musiikin kuunteleminen antaa joka tapauksessa positiivisia ärsykkeitä aivoille, ja parhaimmillaan sekin luo aivan oman maailmansa ihmisen ympärille, aivan kuten kirjallisuuskin tekee.
Kun lähdetään miettimään lukemista ja lukutaitoa, sen kehittämisen aloittaminen vielä nuoruusiässäkään ei ole myöhäistä, itse asiassa se ei mielestäni ole mielestäni myöhäistä milloinkaan. Parhaiten se kuitenkin lähtee kehittymään jo lapsena, jolloin vanhempien tehtävänä on lukea lapsille, kannustaa tätä oppimaan lukemisen jalo taito, ja sen jälkeen kannustaa sen ylläpitämiseen. Esimerkiksi jo viikoittainen reissu kirjastoon tekee sen aivan mahdolliseksi, tai vaikkapa Aku Ankan tilaaminen kotiin; Aku on aina varma valinta! Kirpputoreiltakin löytää yllättävän hyvin lastenkirjallisuutta, jos niitä käy läpi, ja usein kirjat ovat vielä hyväkuntoisiakin - eikä niistä useinkaan joudu maksamaan samaa hintaa kuin kirjakaupassa.
Näiden pohdintojen jälkeen havahduin lähettämään viestin äidilleni, joka toivon mukaan välittää sen myös isälleni - kuka myöskin on aikanaan työskennellyt kirjastossa. Älysin nimittäin, etten ole koskaan suoranaisesti kiittänyt siitä, kuinka he ovat koko ikäni kannustaneet minua lukemaan, auttaneet löytämään kirjoja luettavaksi, kustantaneet kirjakerhopaketteja ja, ennen kaikkea, antaneet minun valita itse omat polkuni siinä, millaisia kirjoja todella haluan lukea. Nämä kirjat ovat osaltaan muodostaneet nykyisen identiteettini.
Nuorilla kenties on nykyään enemmän virikkeitä kuin entisaikaan, ja nämä virikkeet vievät aikaa lukemiselta. "Niin muuttuu maailma, Eskoni", sanoisi tähän kenties myös Nummisuutarien Topias. Maailma tosiaan muuttuu, mutta me voimme opastuksella ja kannustamisella luoda asioihin pysyvyyttä - kuten esimerkiksi juuri lukemiseen.
Opastakaamme, auttakaamme, vinkatkaamme - mutta älkäämme pakottako. Siinä tiivistettynä se, mitä voimme tehdä.
Nuori, jos satut lukemaan tätä, niin kerro ihmeessä, luetko vai etkö, ja mahdollisesti pieniä perusteita, oli vaihtoehto sitten kumpi tahansa. Haluaisitko kenties enemmän kirjavinkkausta? Pidätkö esimerkiksi koulun antamia kirjavaihtoehtoja hyvinä, vai pitäisikö saada valita enemmän itse? Mitä mieltä olet? Kommentoi ihmeessä!
See you next time.
Näin koko ikäni kirjallisuutta ja lukemista rakastaneena minun on ollut vaikea ymmärtää, miksi jotkut eivät nauti lukemisesta niin paljon - mielestäni parempaa tekemistä ei oikeastaan vapaa-ajalla liikunnan lisäksi olekaan kuin kirjaan tarttuminen. Nykyään tosin tulee itsekin lueskeltua hieman vähemmän, mutta kohtalaisesti nyt kuitenkin.
Tätä asiaa aikuiset voivat pohtia vaikka päänsä puhki, esittää tutkimustuloksia nuorten sanavarastojen kehittymisestä (tai vastaavasti kehittymättömyydestä), valita lapsille kirjoja luettavaksi, mutta jos todella haluamme tietää, miksi nuoret eivät lue, on kaivettava hieman syvempää ja mentävä sinne, mistä nuorison nykyään kaikkein helpoiten löytää: netin keskustelupalstoille. Tässä tapauksessa valitsin Demi-lehden keskustelufoorumin, jossa lienee sukupuolijakauman suhteen valitettavaa yksipuolisuutta sinne feminiiniseen sukupuoleen päin, mutta se ei estänyt minua saamasta vastauksia otsikon kysymykseen.
Ja niitä vastauksia muuten sain varsin paljon.
Positiiviseksi yllätykseksi muodostui se, että varsin moni kuitenkin myönsi lukevansa vapaa-ajallaan. Oli myös ihmisiä, joita hävetti se, etteivät he lukeneet, kun taas jotkut leimasivat lukemisen suoralta kädeltä niin tylsäksi, ettei sille kannata uhrata ajatustakaan. Siinä käytännössä ne kolme suurinta ryhmää karkeasti jaoteltuna.
Luin myös erään nuoren kirjoittaman kolumnin aiheesta, ja on myönnettävä, että se herätti varsin paljon ajatuksia. Hän nosti esille myös erään toisen näkökulman, jonka oli saanut kaveriltaan; kun ei ole nopeutta ja innostusta lukea niin nopeasti kuin toiset, voidaan lukutilanne kokea peräti myös ahdistavaksi. Tätä en ollut tullut itse edes ajatelleeksi. Kyseinen kolumni muuten löytyy täältä . Suosittelen vahvasti lukemaan sen läpi.
Mitä aikuinen sitten voi tehdä, jos nuori on leimannut lukemisen tylsäksi tai peräti ahdistavaksi?
Ei kukko käskien laula, sen tietää jokainen sanomattakin, ja tämä vanha sananlasku pätee myös nykypäivän nuorison lukemiseen - tässä tapauksessa lukemisella tosiaan meinataan käytännössä mitä tahansa kirjallisuuteen liittyvää lukemista, ei niiden WhatsApp- tai Snapchat-viestien lukemista. Emme voi käskeä nuoria lukemaan väkipakolla lukuun ottamatta koulujen pakollisia luettavia kirjoja, mutta voimme kannustaa heitä esimerkiksi käyttämään kirjastoa ja etsimään itselleen sopivaa luettavaa. Voimme tukea heidän lukuharrastustaan monilla eri tavoilla, mutta pieleen mennään siinä vaiheessa, kun nuorelle aletaan tuputtaa kirjaa, josta hän ei itse pidä.
Myös nämä koulujen "pakolliset luettavat" kuulostavat pitkälti juuri siltä, mitä ne ovat olleetkin; pakollisia, ja osa jopa minullekin täysin pakkopullaa luettavaksi (joko se Häräntappoase on siirtynyt pois luettavien listalta?). Kenties nyt vanhemmalla iällä niihinkin kirjoihin saisi enemmän tarttumapintaa, mutta nuorempana ne todella tuntuivat vain pahemman kerran pakkopullalta. Lisäksi kirjan lukemiseen annettava aika olisi ollut auttamatta liian lyhyt sellaiselle oppilaalle, joka syystä tai lukee keskivertoa hitaammin.
Nuorten pitäisi siis mielestäni antaa enemmän valita itse juuri sitä kirjallisuutta, jota he haluavat lukea. Aikuinen voi tietty opastaa oikeaan suuntaan, jos esimerkiksi kouluprojektia varten tulee lainata tietyn genren kirja, mutta muuten pitäisi muistaa, että myös nuorilla on valinnanvapaus.
Jotkut nuoret mainitsivat kommenteissa lukemisen olevan heidän mielestään tylsää. Tämä kenties johtuu juuri siitä, etteivät he ole vielä löytäneet itselleen Sitä Oikeaa, tässä tapauksessa kirjan muodossa. Olen nyt kirjavinkkaajana kysynyt, kuka tykkää lukea vapaa-ajallaan, ja kuka ei koskisi kirjaan vapaaehtoisesti mistään hinnasta. Myös tämä jälkimmäinen ryhmittymä on kuitenkin kuunnellut vinkkauksiani kohtalaisella mielenkiinnolla, mitä pidän varsin hyvänä asiana; jokin puheissani on kenties napannut heidän korvaansa positiivisella tavalla.
Myönnän, että olen hieman syyllistynyt siihen, että olen ottanut lapsuuden- ja nuoruudenaikaisia suosikkejani mukaan näihin vinkkaamistilaisuuksiin. Nykypäivänä nuo kirjat ovat jo liki 20 vuotta vanhempia kuin silloin, kun ensimmäisen kerran itse ne käteeni otin, joten klassikko-osastolla vahvasti mennään. En kuitenkaan ole ottanut asiakseni niin sanotusti tunkea näitäkään kirjoja kenenkään kurkusta alas, vaan olen kertonut neutraalisti myös näiden kirjojen hyvistä puolista - esimerkiksi Neiti Etsivät eivät huimaa päätä pituudellaan, Kauhujuttu-sarjan kirjat vielä vähemmän, ja onpa niissä isompi fonttikin.
 |
| Siinä varsin kova kolmikko etenkin jännityksestä pitäville. Kaikki ovat simppeleitä lukea, ja pituus ei päätä huimaa! |
On kuitenkin jokaisen oma asia, mitä tykkää lukea - ja myös jokaisen oma asia löytää juuri itselleen sopivia kirjoja. Me voimme esimerkiksi vinkkausten muodossa opastaa siinä, miten näitä kirjoja mahdollisesti löytäisi, vinkata useammasta eri genrestä, mutta lopullisen ratkaisun siitä, mitä haluaa lukea, tekee kuitenkin nuori aivan itse. Tietty aina toivoisi, että he valitsisivat lukemisen, mutta tästä päästäänkin siihen, ettei se välttämättä ole kaikkien juttu, ihan niin kuin jalkapallon pelaaminen tai luistelukaan eivät ole kaikkien mieleen.
Joillakin ihmisillä on myös kenties pieniä pelko- ja ahdistustiloja lukemista ajatellessaan esimerkiksi lukihäiriön vuoksi. Nykypäivänä onneksi myös näitä seikkoja on otettu enemmän huomioon mm. selkokirjojen, isotekstisten kirjojen sekä äänikirjojen muodossa. Tällöin kynnys lukemista kohtaan saattaa madaltua. Ongelmana tällä hetkellä tosin lienee se, ettei valikoima vielä ainakaan päätä huimaa "normaaleihin" niteisiin verrattuna, mutta vahvasti uskon, että tulevaisuudessa näidenkään teosten kokoelma ei kalpene ns. tavallisten kirjojen rinnalla.
Sitten tietty ovat vielä nämä ah niin parjatut älylaitteet, jollaisia kuitenkin liki kaikkien kotoa löytyy muodossa tai toisessa. On selvää, että ne saattavat esimerkiksi erilaisten pikaviestimien muodossa viedä vapaa-aikaa jonkin verran - nykyään ei ole harvinainen näky, että kaksi aivan vierekkäin istuvaa nuorta viestittelee toisilleen esimerkiksi juuri WhatsAppin välityksellä. Tämä muuten on myös mielestäni lievästi hieman surullista, sillä kunnon vanhanaikainen sosialisoituminen tuntuu katoavan pikkuhiljaa bittiavaruuden tullessa sen tilalle, mutta on minunkin myönnettävä, että helpompi se on esimerkiksi puolisolta kysäistä vaikkapa kauppalistatoiveita pikaviestimellä kuin millään muulla tavalla kummankin ollessa töissä.
Harva kuitenkin tuntuu muistavan sitä, että älylaitteita voi kun voikin käyttää muuhunkin lukemiseen kuin iltapäivälehtien selailuun (johon itse tosin sorrun liki jokaisessa vapaassa välissä; kännykätön viikko alkaisi kuulostaa peräti hyvältä jo ainoastaan sen perusteella). E-kirjoja saa nykyään lainattua käytännössä ainakin puhelimelle ja tabletille. Sovelluskaupoista löytyy useita erilaisia sovelluksia äänikirjojen kuunteluun, hyvänä esimerkkinä varmasti pikkuhiljaa jo kaikille mainoksista tuttu BookBeat, jonka valikoima lienee yksi suurimmista, kun vertaillaan näitä äänikirjasovelluksia keskenään. Todella hyvä vaihtoehto esimerkiksi musiikin kuuntelulle siivouspäivänä!
...vaikka eipä siinä musiikissakaan mitään pahaa ole. Itse kallistun yleisimmin juuri sen puoleen, kun siivousta alan tehdä - vaan tulenpa tavallaan kuunnelleeksi tietynlaista kirjallisuutta: lyriikkaa, lyyristä runoutta siinä samalla, jos kappaleessa vain sattuu olemaan sanat. Myös esimerkiksi klassisen musiikin kuunteleminen antaa joka tapauksessa positiivisia ärsykkeitä aivoille, ja parhaimmillaan sekin luo aivan oman maailmansa ihmisen ympärille, aivan kuten kirjallisuuskin tekee.
Kun lähdetään miettimään lukemista ja lukutaitoa, sen kehittämisen aloittaminen vielä nuoruusiässäkään ei ole myöhäistä, itse asiassa se ei mielestäni ole mielestäni myöhäistä milloinkaan. Parhaiten se kuitenkin lähtee kehittymään jo lapsena, jolloin vanhempien tehtävänä on lukea lapsille, kannustaa tätä oppimaan lukemisen jalo taito, ja sen jälkeen kannustaa sen ylläpitämiseen. Esimerkiksi jo viikoittainen reissu kirjastoon tekee sen aivan mahdolliseksi, tai vaikkapa Aku Ankan tilaaminen kotiin; Aku on aina varma valinta! Kirpputoreiltakin löytää yllättävän hyvin lastenkirjallisuutta, jos niitä käy läpi, ja usein kirjat ovat vielä hyväkuntoisiakin - eikä niistä useinkaan joudu maksamaan samaa hintaa kuin kirjakaupassa.
Näiden pohdintojen jälkeen havahduin lähettämään viestin äidilleni, joka toivon mukaan välittää sen myös isälleni - kuka myöskin on aikanaan työskennellyt kirjastossa. Älysin nimittäin, etten ole koskaan suoranaisesti kiittänyt siitä, kuinka he ovat koko ikäni kannustaneet minua lukemaan, auttaneet löytämään kirjoja luettavaksi, kustantaneet kirjakerhopaketteja ja, ennen kaikkea, antaneet minun valita itse omat polkuni siinä, millaisia kirjoja todella haluan lukea. Nämä kirjat ovat osaltaan muodostaneet nykyisen identiteettini.
Nuorilla kenties on nykyään enemmän virikkeitä kuin entisaikaan, ja nämä virikkeet vievät aikaa lukemiselta. "Niin muuttuu maailma, Eskoni", sanoisi tähän kenties myös Nummisuutarien Topias. Maailma tosiaan muuttuu, mutta me voimme opastuksella ja kannustamisella luoda asioihin pysyvyyttä - kuten esimerkiksi juuri lukemiseen.
Opastakaamme, auttakaamme, vinkatkaamme - mutta älkäämme pakottako. Siinä tiivistettynä se, mitä voimme tehdä.
 |
| Siinä muutama mahdollinen tärppi. Tuo Satakirjastot-app muuten löytyy niin AppStoresta kuin Play Kaupastakin. |
Nuori, jos satut lukemaan tätä, niin kerro ihmeessä, luetko vai etkö, ja mahdollisesti pieniä perusteita, oli vaihtoehto sitten kumpi tahansa. Haluaisitko kenties enemmän kirjavinkkausta? Pidätkö esimerkiksi koulun antamia kirjavaihtoehtoja hyvinä, vai pitäisikö saada valita enemmän itse? Mitä mieltä olet? Kommentoi ihmeessä!
See you next time.
Kommentit
Lähetä kommentti