Lukuhaaste #30: Charles Bukowski - Postitoimisto

Lukuhaasteen kohdassa numero 30 oli tehtävänä lukea kirja, jota joku on suositellut. Itse pyysin erästä entistä työkaveriani suosittelemaan minulle kirjaa, ja hän mainitsi Charles Bukowskin romaanin nimeltään Postitoimisto. En varmaankaan ikinä olisi tätä kirjaa lainannut, ellei siitä olisi minulle kerrottu - ja mielestäni varsin hyvä kirja olisi jäänyt siinä vaiheessa lukematta, joten kiitokset hänelle tästä suosituksesta.

Pari sanaa Bukowskista itsestään. Hän on yhdysvaltalainen kirjallisuuden "paha poika" - kenties hänen kirjoitustyylinsä on tämän maineen hänelle saanut aikaiseksi, ja on myönnettävä, että myös Postitoimisto sisälsi jonkin verran härskejä kohtauksia, mutta ei mitään sellaista, mikä ei jonkun elämään todella olisi voinut kuuluakin. Hänen kerrontatapansa on varsin rehellinen ja elämänmakuinen, sopivan sarkastinen ja ripauksella huumoria höystetty.

Romaanin päähenkilö Henry "Hank" Chinaski päätyy työskentelemään Yhdysvaltain postille, ei vain yhtä kertaa, vaan lopulta peräti kaksi. Hänen elämänsä ei yleisesti ottaen ole kovinkaan hohdokasta; se on käytännössä vain työn, alkoholin ja naisten värittämää tarinaa, jonka puitteissa hän kuitenkin tekee parhaansa onnistuakseen eteenpäin menemisessä. Päähenkilö on ilmiselvä alkoholisti, jolla kariutuu enemmän kuin yksi tai kaksi parisuhdetta, joka menettää aika ajoin kaikki rahansa muun muassa alkoholille tai kilparadoille, mutta yksi asia hänen elämässään on kohtalaisen pysyvää: se on postitoimisto, johon päähenkilöllä tuntuu olevan jonkinlainen viha-rakkaussuhde. Hän vihaa työtään niin syvästi kuin vain työtään voi vihata, mutta samalla tiedostaa tarvitsevansa rahaa kirjan alkuvaiheissa vuokran maksamiseen ja alkoholiin, loppuvaiheissa näiden kahden lisäksi myös elatusmaksujen maksamiseen.

Postitoimisto on kirjoitettu minä-kertojalla, mikä tuo tarinan kertojan varsin lähelle, ja jonkin aikaa luettuani huomasin oudolla tavalla kykeneväni samaistumaan Chinaskiin, vaikka elämäni onkin varsin erilaista esimerkiksi jo sen suhteen, etten todellakaan vihannut työpaikkaani. Hänestä on kuitenkin kirjoitettu varsin maanläheinen, käytännössä inhorealistinen mies, ja veikkaan, että Bukowskin omakohtaisilla kokemuksilla Yhdysvaltain postilaitoksen palveluksessa on varmaankin ollut ainakin jonkinlaista vaikutusta siihen, että päähenkilöstä luodaan sarkastisuudestaan huolimatta varsin helposti lähestyttävän sekä samaistuttavan oloinen tyyppi. Olisi väärin väittää, että Chinaski olisi ollut mitenkään suuri filosofi, mutta kirjan edetessä huomasin pitäväni niitä harvoja kirjassa esiteltyjä "filosofeja" ärsyttävämpinä kuin Chinaskia itseään; hänen ajattelutapansa on, kuten sanottua, maanläheinen ja varsin suora.

Vaikka kirja pyöriikin pitkälti todella samojen aiheiden äärellä -postin jakamisen, naisten, uhkapelaamisen ja alkoholin-, ei se silti millään mittaa käy pitkäveteiseksi, päinvastoin. Chinaskin ajatuksia on varsin mukava seurata niin sanotusti lähietäisyydeltä, ja tapa, jolla hän jo kertaalleen erottuaan postin palveluksesta päätyy sinne takaisin, on yksinkertaisesti varsin surkuhupaisa - joskin eri toimistoon hän sentään pääsi, vaikkakaan se ei tuntunut tilannetta paljonkaan auttavan. Kirjan aikana Chinaski vanhenee 11 vuotta ollen kirjan lopussa ilmeisesti 49-vuotias, ja käytännössä koko tuon ajan hän on töissä postilaitoksella esimiesten silmätikkuna ja työkavereiden tylsien juttujen kidutettavana - tai niin hän ainakin itse asian tuntuu kokevan.

Juonellisesti kirja on varsin hyvä, ja vastoin epäilyksiäni se ei jäänyt laimeaksi, vaikka ensimmäinen reaktioni olikin suurin piirtein "Kuka oikeasti nyt postissa työskentelystä saisi aikaiseksi kiinnostavan kirjan?". Suomennos on suurimmaksi osaksi hyvää, mutta kirjan loppupuolella alkaa ilmaantua hieman huolimattomuutta kielellisen asun suhteen, mikä hivenen häiritsi lukukokemustani kirjan lopulla - joskin uskon, että tämä ei häiritsisi ketään, jonka aivot eivät ole niin virittäytyneet kirjoitus- ja taivutusvirheiden bongaamiseen. Muuten suomennoksessa ei ole mitään vikaa, ja olen varsin vahvasti sitä mieltä, että kirja oli saanut itselleen juuri oikean suomentajan; Bukowskin raa'an rehellinen tyyli on onnistuttu säilyttämään todella mainiosti, ja voisin sanoa, että ilman hyvää suomennosta tämä kirja olisi ollut todella puuduttava lukea.

Loppukaneettina voisinkin todeta, ettei suositusten kysyminen ole mitenkään huono idea; kuten alussa sanoin, en olisi varmaan vilkaissut tähän kirjaan päin ikinä, ellei siitä oltaisi erikseen minulle mainittu. Olisi mennyt hyvä lukukokemus vallan sivu suun.
Sikäli mikäli varsin suoraviivainen, peräti hieman härski kerronta elämästä ei haittaa, suosittelen vakaasti lukemaan tämän kirjan - siinä nimittäin maistuu elämä, niin sen ruusuilla tanssiva kuin raadollinenkin puoli.

Seuraavaan kertaan.
...johon saattaa kulua tovi auttamattoman hitaan lukemiseni vuoksi.